Täydellinen perhe - mikä se on?
Lapsena ja nuorena ajattelin että se on se ydinperhe - äiti, isä ja lapset. Mulla on isän puolelta kyllä velipuolia mutta ikäerot on niin isot ettei niitä yhteisiä juttuja ole ollut. Mä olin teini-iän kynnyksellä kun mun vanhin velipuoli meni naimisiin. Meillä kaikilla on erilaiset suhteet isään ja jokaisella siinä suhteessa myös omat ongelmat, osaltaan sekin vaikuttaa. Me ei olla velipuolten kanssa yhteyttä pidetty yli 10 vuoteen. Aiemmin oli ehkä katkeruutta, kun he eivät pitäneet muhun yhteyttä, sen jälkeen elämä on vaan mennyt eteenpäin. Kyllä mä heitä välillä mietin ja on pitänytkin ottaa yhteyttä, mutta aina se ajankohta tuntuu väärältä. Nyt varsinkin tuntuu ettei jaksa mitään ylimääräistä.
Nuorena jo pidin selvänä sitä että jos mulle tulee joskus lapsia niin se on sitten ydinperhe eikä mikään muu. Kunnes aloin odottamaan Mikiä yksin. Miki syntyi ja me oltiin kahdestaan - sillä hetkellä se tuntui niin oikealta. Se oli sen hetken täydellinen perhe. Toki mun äiti oli hyvin vahvasti meidän elämässä mukana, apuna ja tukena.
Äiti - suurin syy sille miksi en ole ikinä kokenut että multa olisi lapsuudesta puuttunut jotain. Vaikka ei ollut isää tai edes isähahmoa, äiti riitti. Sisarukset korvasi mun paras lapsuudenystävä joka on aina ollut mulle kuin sisko. Edelleen hän on elämässä mukana. Hän on niitä harvoja tyyppejä jonka kanssa tuntuu ettei aikaa ole kulunut yhtään vaikka todellisuudessa oltaisiin viimeksi nähty 5 vuotta sitten. ❤️
Ehkä äiti oli myös se kantava voima ja syy miksi en pelännyt sitä että sain Mikin yksin. Jotenkin palaset vaan loksahtivat paikoilleen, vaikka olinkin haaveillut toisenlaisesta elämästä.
Mikin ollessa 1v tapasin nykyisen mieheni. Meistä kolmesta tuli perhe. Sitten saatiin vielä Eemi.
Me neljä, täydellinen perhe.
Mun äiti on myös edelleen vahvasti meidän elämässä mukana, aina valmiina auttamaan. Hän on poikien ainoa isovanhempi ja ihan valtava apu sekä voimavara meidän arjessa. ❤️
Arjessa tai missään muussakaan sitä ei ikinä huomaa ettei Miki ole biologisesti miehen. Miki on hänestä tehnyt isän, pojat ovat aina yhtä arvokkaita ja rakkaita.
Mun isäni on todistanut sen että vaikka hän on biologisesti mun isä, ei se tee hänestä vanhempaa eikä varsinkaan hyvää isää. Hyvään vanhemmuuteen tarvitaan kaikkea muuta, ei verisidettä.
Pojilla keskenään on ihana suhde. Ovat aina olleet todella läheisiä. Leikkivät yhdessä, toki sitten myös vastapainoksi tappelevat ettei elämä vaan olisi liian seesteistä 😅 Ja nyt varsinkin Mikin sairauden aikana, on pikkuveli ollut kultaakin kalliimpi. ”Mä olen onnekas että mulla on tommoinen rasittavan rakas pikkuveli, ei tarvi ikinä olla yksin. Ei tarvi vaikka haluaisi.”
Meidän perhe on täydellinen - on ihanaa olla osa tätä perhettä ja päivittäin tuntea olevansa onnellinen. Hetkeäkään en vaihtaisi mihinkään muuhun. Enkä enää haluaisi ydinperhettä mistään hinnasta.
”Ei rakkaus tarkoita sitä että löytää täydellisen ihmisen. Vaan sitä että tajuaa sen, että epätäydellinen ihminen voi tehdä elämästäsi täydellisen.”
Kukaan meistä ei ole täydellinen, mutta yhdessä ollaan tehty meidän perheestä täydellinen.💕
